lauantai, 21. toukokuu 2011

Vain lahjattomat treenaa ja nekin vain kerran vuodessa

 Oltiin Riston ja Kandan kanssa eilen omaehtoisissa tottistreeneissä lappalaisporukalla. Olipa vaan mahtavaa!

Mä ajattelin, että koska viimeksi ollaan tottisteltu ehkä vuosi(?) sitten eikä silloinkaan ole ollut kuin yksi toinen koira paikalla, niin saatetaan olla hieman vihreitä. :D Mutta mitä vielä! Kanda nyt on koira tyyliin "opettajalle omena", se rillipäinen eturivin hikipinko, joka viittaa koko ajan. Maailman hellyyttävin osaaja. <3 Kanda on tiivis suorittaja.

Risto on yllättänyt viime aikoina mut positiivisesti. Lammaspaimennus oli huippu, ja eilen se oli lunki ja iloinen yhdessä puuhaaja. Eihän se paljon osaa, mutta se minkä osaa se tekee suurella sydämellä. <3 Ja miten hienosti se hillitsi itsensä hyvin testosteronipitoisessa "uroskehässä", joka koostui noin kymmenestä muusta uroksesta.

Lopuksi käytiin vielä lenkillä. Käveltiin rintarinnan toisen porkkisuroksen kanssa, joka ryki koko ajan haistelemaan poikia. Riston häntä ei edes noussut tämän kaverin hyväntahtoisista lähentymisyrityksistä, vaikka normaalisti Ripa ei moisista oikein välittäisi. Se ei tainnut pitää kaveria juuri minään. Tulipas hyvä mieli reissusta! Eikä vähiten ollut ihanaa nähdä samanmielisiä tuttuja ja tuntemattomiakin ihmisiä. :)

Niin ja nähtiin me Riston siskokin. Viimeksi ollaan Cumma nähty Hyvinkäällä näyttelyssä neljä vuotta sitten vuotiaana. Outi otti siskosta ja veljestä perhepotretinkin tai pari. ;) Cumma on vielä sisaruksista ollut aina eniten Riston näköinen, joten en malta odottaa näkeväni kuvat!

sunnuntai, 15. toukokuu 2011

Lampolan räjäytys Kausalassa

Oltiin Tuhkis-porukan kanssa paimentamassa lampaita Iitin Kausalassa. Aivan mahtava päivä, naurettuakin tuli niin, että varmaan elämä piteni taas muutamalla vuodella.

Koiria meillä oli mukana Risto, Kanda ja Noona oli Thowran kanssa. Oli ihanaa nähdä koirien syttyvän hommalle ja todella mielenkiintoista oli nähdä koirien ensireaktiot aidassa. Kandan arvelinkin olevan ihan pätevä kaveri ja niin se olikin. Sillä on ihan synnynnäisesti taakse kiertäminen ja nimenomaan ulkokautta kierto. Toisella kierroksella vähän Kandankin kierrokset nousivat turhaan ja muutaman kerran kutitteli lampaiden persvilloja. ;)) Mutta hienosti poika teki hommia ja haki mulle karkulaiset takaisin. Kuuntelikin hienosti.

Risto oli todella kiinnostava. Ajattelin, että painattaa täysin aivottomana lampaiden perässä, mutta se olikin aika varovainen ens alkuun. Kyllähän sillä saalisvietti sykähti, kun lampaat lähtivät lipettiin, mutta niin vain aivot siltikin pysyivär perässä! Ristokin oppi nopeasti miten lampaat kootaan ja mikä on homman nimi. Eriylpeä ole siitä, että Ristolla korvat säilyivät päässä. Ensimmäisen paimennuskerran jälkeen Risto kulki pihalla kuin elvis. Häntä rennosti alhaalla, korvat luimussa ja pää pystyssä se käveli kaikkien koirien ohi kuin ei näkisikään niitä. "Mä olen niin kingi" se tuntui huokuvan ja oli selvästi tyytyväinen itseensä. <3 <3

Muita koirakkoja mukana oli Aikki Piin(Ripan veli) ja Rhoon kanssa, Hanna Hemmon(Ripan puoliveli) kanssa, Viekku emäntiensä kera sekä Cohkka ja Chorru Kaijan kanssa. Aivan huippuhauska päivä!!

Tässä muutama kuvamaistiainen reissusta. Kuvat Noona Kujala.

perjantai, 6. elokuu 2010

Timi vain enää muistoissamme

Viime sunnuntai  oli raskas päivämeidän perheellemme. Meidän ensimmäinen koiramme, Iso Rakkautemme, Timi siirtyi ajasta ikuisuuteen. :( Timi ehti viettää huhtikuussa vielä 15-vuotispäiviään ja oli loppuun asti meidän iloksemme terve koira.

Lauantaina Timi sai hoippumis/ryntäily-kohtauksen, jonka jälkimainingeissa oli huonovointinen, mutta kotinesteytyksellä ja ruualla tokeni ihan entiselleen muutamassa tunnissa. Ajattelimme, että nestevajausta ja haimme apteekista asianmukaisia tarpeita. Illalla Timi vielä halusi lenkille ja yö meni ihan rauhassa ja normaalisti. Sunnuntaiaamuna Timi sai kuitenkin uuden "kohtauksen" eikä enää sen jälkeen päässyt nousemaan ylös ja oli silmin nähden huonovointinen. Kaksinkertainen kipulääkeannostuskaan ei saanut sitä liikkeelle eikä sille maistunut vesi tai ruoka. Kaksinkertaisen kipulääkeannostuksen jälkeen se sentään nukkui tovin - koko ajan joku meistä vierellään. Olikin sitten enää vain ajan kysymys, että milloin saisimme jonkun paikalle päästämään rakkaan Ystävän viimeiselle matkalleen.

Ja niin lähti Timi, maailman lempein koira, sepelkyyhkyn huhuillessa pihakuusessa, omien ihmistensä ympäröimänä leppeän kesätuulen matkaan.

Timi jätti jälkeen suuret saappaat, mutta myös hienon perinnön. Sopuisampaa laumakoiraa sai hakea ja sen esimerkin se vuorollaan opetti kullekin meidän ison laumamme jäsenelle. Se perintö toivottavasti kantaa vielä pitkälle. Timiä ihan ikuisesti ikävöiden ja suuresti kunnioittaen... <3

lauantai, 17. heinäkuu 2010

Ristolla syntymäpäivä

Eilen vietettiin meidän lauman kuopuksen, Risto Reippaan, syntymäpäiviä. Ripa täytti jo 4-vuotta ja sitä juhlittiin pihalla koko päivä heittelemällä koirille keppejä, palloja ja Riston lempilelua - vesinokkaeläintä. Epunkin mielestä parhaat synttärit ikinä - sai hakea palloa ja PALJON. ;))

Risto on ollut koira, joka on opettanut minulle kaikista eniten koirien sielunelämästä. Juuri siitä vivahteikkaasta puolesta. Siitä joka useimmilla ihmisillä jää kokonaan huomaamatta - vaivihkaisia huulten lipomisia, poispäin vilkaisuja yms. Jossei näitä Riston elämässä huomioi millään asteella, alkaa kapuloita tippumaan rattaisiin. Siinä missä pörröt rauhoittelevat, Risto sulkee luukut täysin ja tekee oman maalaisjärkensä mukaisesti. Ja se maalaisjärki harvemmin on kohdannut omaani. ;)) Minulta on mennyt monta vuotta siihen, että tajuaisin Riston sielunelämää edes tyydyttävästi; mutta nyt kun Pandoran lippaan kansi on alkanut minulle avautua en voi olla ihastelematta. <3

Risto on kova koira, joka ei muistele pahalla ikäviä asioita; muttei myöskään sen takia opi mitään kovin nopeasti. Vaikka muuten oikein älykäs onkin. Tämän ominaisuutensa vuoksi Riston koulutus on saanut vähemmän panostusta kuin olisi ollut tarpeen siinä missä pörröille on riittänyt pari hassua toistoa ja homma on alkanut sujumaan sen jälkeen melkein kuin itsestään. Olisi vaatinut koulututtajalta pitkäjänteisyyttä ja paneutumista enemmän, jotta tietyt huonot tavat olisivat jääneet oppimatta. Kun Riston jotain oppii, ja paras keino siihen on naksutin, Risto kyllä suorittaa saamansa käskyt ihailtavan tunnollisesti - lähes konemaisesti. Riston pitää vain opetusvaiheessa saada pilkun tarkat tiedot siitä mitä halutaan - mikään suurpiirteinen koulutus ei tuo mitään tulosta.

Kovana koirana ja koirana, jolla on taipumusta luontaiseen aggressioon(enkä tarkoita tällä ihmisten puremista tms.), Ristoon ei toimi laumanjohtajan murahdukset tai mulkaisut. Paras keino on jättää kaikki väärät toiminnot huomiotta, ne mitkä suinkin pystyy. Ja sen jälkeen palkita halutusta. Tämä on sen paras keino, sillä Risto on erittäin ohjaajapehmeä koira, joka ei kestä ohjaajalta oikeastaan juuri mitään panostusta/paneistamista. Muuten paksahtaa luukut kiinni. Siinä missä pörröt luimistelevat huomautuksilleni ja ottavat onkeensa, Ripa toteaa minut vaaralliseksi, heittäytyy suureleisesti maahan, mielistelee ja seuraavan vastaavan tapahtuman tullessa eteen, se on entistä paineistuneempi ja räjähdysherkempi.

Oman lisänsä tähän Pandoran lippaaseen tuo Riston suuri puolustushalu.  Kaikki mikä koetaan uhkana, hoidellaan puolustushalulla sakemannimaiseen tapaan. Ja taistelutahto varmistaa, ettei koneesta lopu löpö ihan seuraavan kulman takana! Eli jos minä sätin Ristoa ja lisään sillä tilanteeseen painetta ja uhkaa, hommat menevät vain enemmän väärään suuntaan. Mitä enemmän hermostun ja pidän koiraa kukkoilevana, sitä syvemmälle suohon tarvon tilannetta.

Risto on etikettikoira. Se noudattaa itse hyvin pikkutarkasti koirien etikettiä ja myös vaatii sitä muiltakin - sekä ihmisiltä että koirilta ympärillään. Omiltaan Risto sietää hyvin paljon, vierailta ei niinkään. Kohteliaisuus ennen kaikkea! ;) Tämä on tuonut monia mielenkiintoisia tilanteita elämäämme, emmekähän voi koiraa niistä syyttää. Ihmiset osaavat joskus olla niin kömpelöitä koirien kanssa eikä ristomainen sänttikoira voi sitä ymmärtää.

Mitä enemmän huomaan Ristoa ja myös sen omia kontaktinottoja minuun, sitä parempi on tilanteemme. Mitä vähemmän hermoilen ja kiristelen hampaita, häpeilen ja häpeissäni puran koiraan kaiken sen tunteen; sitä paremmin menee. Minun pitää olla se ehdoton kallio, johon Risto voi luottaa. Vasta sen jälkeen myös minun ääneni lasketaan äänestykseen mukaan. Eikähän kyse ole johtajuudesta vaan ihan pelkästään luottamuksesta. Aika itsestään selvää, kun sen näin pistää; mutta ihmeellisen vaikea tajuta tilanteiden ja ongelmien keskellä. ;D

Niin tai näin, tämä Pandoran lipas on ollut nämä neljä vuotta hyvin kiehtova ja koukuttava asia. Tuossa koirassa on potentiaalia vaikka mihin ja se näkyy. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan ja nautimme yhdessä elämästä. Riipaiseva Riiraa, näin me kasvattajan kanssa totesimme Ristosta jo pentuna. <3 Risto on sydäntä särkevän uskollinen ja rehellinen kumppani!

Tässä vielä muutama kuva bileistä ja nelivuotiaasta Ristosta:


 

perjantai, 9. heinäkuu 2010

Repo kylässä pitkästä aikaa

Kylläpä oli eilen ihana puolipäivä, kun ekstempore tuli meillä 4kk ikään asunut Pikkuketun Repolainen Jonna omistajansa kanssa kylään! Repoa on aina niin ihana nähdä, se on koira mun mieleeni - etenkin luonteensa puolesta. <3 Repo heittäytyi pennuksi kuten aina, kun se palaa kasviksen luo. Se ensi töikseen kävi mielistelemässä pojat aidan takana - sen pentuaikaiset oppi_sedät, jotka näyttävät pysyvän Revon mielessä aina yhtä cooleina. ;)

Erityisen tyytyväinen olin siitä, että kaikki pojat tulivat edelleen hyvin juttuun. Ripa ja Repo juoksivat keppien kanssa sen minkä helteeltä jaksoivat. Toisinaan vaan hengailivat vierekkäin nurmikolla. Risto ei voinut millään käsittää Revon pakkomiellettä kuopia vesiämpäriä etutassuillaan. Kuka nyt tassunsa vapaaehtoisesti kastelisi, mietti Risto! ;D Repo on vesipeto.

Tässä pari kuvaa Revosta(n. 2,5v.) ennen kuin päästettiin pojat yhteen ja Revosta tuli märkä. (Tosin, oli se käynyt juuri aamupäivällä Luukissa uimassa.)